Feminismi: miesten vapautusliike

19.1.2009

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on mieskirjailija. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Väittävät feminismiä naisten asian ajamiseksi. Höpöä. Miesten vapautusliike se on, äijyydestä vapauttamisen.

Mitä on äijyys? Se on ahtautta, menetettyjä mahdollisuuksia ja surua.

Äijä ei uskalla itse tehdä mitään. Hän oirehtii, toistelee pakkoliikkeitä, joiden luulee mieheyteen kuuluvan. Äijä uskoo, ettei mies ei voi olla mies, jos hän ei käy armeijaa – onko muuten homoeroottisempaa paikkaa olemassa?

Äijä luulee, että hyvää elämää on hampaat irvessä työnteko, kaljanjuonti, iso möhkäle lihaa lautasella, auto; mieluummin kaksi, vene ja eläinten tappaminen (kutsuvat sitä metsästykseksi).

Äijällä voi olla lapsia, mutta niiden kanssa hän ei osaa olla.

Äijyys on hullu-uhoa, jonka mukaan ulkomaiset miehet tulevat ja raiskaavat meidän naiset.

Äijä pelkää ja purkaa ahdistustaan kirjoittamalla vihapostauksia nettiin, salanimellä tietysti.

Vuosituhantisen äijäkulttuurin seuraukset tiedetään. Äijät tekevät Suomessa 80 prosentista kaikista rikoksista. Pahoinpitelyrikoksista äijien osuus oli viime vuonna  87 prosenttia, henkirikoksista  yhdeksänkymmentä. Äijät täyttävät vankilat, kuolevat nuorina ja sairaina.

Äijä elää elämän, joka on kuin filosofi Thomas Hobbesin kuvaus järjestäytynyttä valtiota edeltävästä luonnontilasta: the life of man, solitary, poor, nasty, brutish, and short. Suomalaisen äijän elämä on hobbesilaista kaikkien sotaa kaikkia vastaan, yksinäistä, köyhää, ilkeää, raakaa ja lyhyttä.

Leijonakoru kaulassa ja kaljatölkki kädessä formuloita töllöttäviä reservin alikersantteja ei silti kannata vihata tai inhota. Sääliä heitä pitää. Ja auttaa. Vapauttaa. Vinkata, että isiltä opittu kulttuuri, tavat ja perinteet eivät ole mitään luonnonlakeja. Biologia ei määrää miestä olemaan äijä.

Äijyyden hylänneiden miesten osuus kasvaa koko ajan. Heillä menee aika mukavasti, kiitos feministeille, jotka meidät ovat vapauttaneet.